Jo oli aikakin. Kyl taas huomaa ettei musta oo tähän kotona löhöilyyn. Saa taas tehä urakalla. Onneks tietää jo valmiiks et siellä on duunia mulle mukavasti ja saa hiukan taas nähdä työnsä jäljenkin.
Aika on kivulias 2 viikkoo takana mut nyt alkaa oleen siinä kunnossa et pystyy hymyileen ja ei näytä siltä kun joku ois vetäny päin korvia ;)
Vähiin käy toi työharjoittelukin ja tuntuu et niin paljon vielä hommaa tehtävänä ja joku vissiin oottaa jo pääsyä mun tutkinto blogiinkin mutta ehkä saan sen huomenna siihen kuosiin että sinne pääseekin joku ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti