Ihan oli pakko tulla nuorimman vauva kuvia katteleen. Tänään tippa linssissä katselin kaverin mahaa. On se vaan niin ihana. Vauvakuume ihan sairas mutta oon todennut et nyt on muiden vuoro pullautella mulle niitä palloteltavia suloisuuksia. Oma vauva aika ei oo ollu ruusuilla tanssimista mutta siltin niin rakasta aikaa. Siinä kaudessa on aina ylä ja alamäet. Onneksi tämäkin kaveri on siihen varautunut kun on läheltä meidän elämää seurannut. 

Nyt on kyselty että kai te nyt vie yhen teette ;) Noup, nyt mä keskityn opiskeluun ja haluan vihdoin urautua ja  tuoda myös oman korteni kekoon. 

Viimeaikaisten tapahtumasarjojen seurauksena olen huomannut kuinka tärkeää perheen olemassa olo on. Onhan se aina ollut mulle selvä mutta se miten se ei ole kaikille itsestään selvää ja kuinka moni pelkää ettei sitä saa. Jotenkin tuota Janinan alempaa kuvaa kun katselee voin melkein haistaa ihanan vauvan tuoksun. 

Toivon mukaan rakas ystäväni pian jakautuu ja pääsen taas nuuskimaan ihanaa vaavin tuoksua <3